Bossa nova eli uusi tyyli

Bossa nova on brasilialainen musiikkityyli, joka yhdistää samban rytmin, jazzin harmoniat ja pehmeän, intiimin laulutavan. Tyyli syntyi Rio de Janeirossa 1950-luvun lopulla ja levisi muutamassa vuodessa ympäri maailmaa. Tässä artikkelissa käydään läpi, mitä bossa nova tarkalleen on, miten se sai alkunsa, mistä sen nimi tulee, mitkä ovat sen tunnuspiirteet ja ketkä ovat tyylin keskeisimmät tekijät.

Mitä bossa nova on?

Bossa nova on suurella sydämellä tehtyä ja esitettyä musiikkia, jossa kuuluu vaikutteita monesta suunnasta. Se on melodista mutta samalla rytmisesti vahvaa, ja sille on ominaista hillitty, lähes puheenomainen laulutapa. Kyse on yhdestä tavasta, jolla musiikki syntyy ja kehittyy kulttuurien kohdatessa.

Keskeinen ero jazziin on lähestymistavassa. Siinä missä jazz rakentuu usein soittajien väliseen kommunikaatioon ja improvisaatioon, bossa novan ydin on musiikin poljennossa ja tasaisessa, pehmeässä rytmissä. Alkuperäisessä brasilialaisessa bossa novassa oli mukana laulusolisti, mutta nykyään kuulee myös kokoonpanoja, joissa solistin tilalla on esimerkiksi saksofoni.

Mistä nimi bossa nova tulee?

Nimi bossa nova tarkoittaa suunnilleen ”uutta tyyliä” tai ”uutta aaltoa”. Portugalin sana nova merkitsee uutta, ja bossa oli Rio de Janeiron 1950-luvun taide- ja rantakulttuurissa käytetty slangisana, jolla viitattiin erityiseen tyylikkyyteen, luontaiseen lahjakkuuteen tai muodikkaaseen uutuuteen.

Koska kyse oli uudesta tyylistä, se koettiin aikanaan jopa hieman radikaaliksi. Tyylin omaksui etenkin nuori, yliopistokoulutettu ja elämään positiivisesti suhtautunut sukupolvi, ja se nousi suosituksi juuri opiskelijoiden ja nuorten muusikoiden keskuudessa.

Bossa novan synty Brasiliassa

Bossa nova on lähtöisin Brasiliasta ja sai vaikutteita sambasta, afro-amerikkalaisesta jazzista sekä klassisesta musiikista. Klassisen musiikin vaikutus liittää tyylin osaksi laajempaa länsimaisen musiikin historiaa. Tyyli kehittyi 1950-luvun lopulla, ja sen muotoutumisessa oli keskeinen rooli kitaristi João Gilbertolla, jonka hillitty kitaransoitto ja laulutapa määrittivät koko tyylin soundin.

Yleisesti bossa novan ensimmäisenä levytyksenä pidetään João Gilberton vuonna 1958 levyttämää kappaletta Chega de Saudade. Kappaleen oli säveltänyt brasilialainen Antônio Carlos Jobim ja sanoittanut runoilija Vinícius de Moraes. Single nousi hitiksi ja vakiinnutti bossa novan omaksi musiikkityylikseen.

”Ipaneman tyttö” teki bossa novasta maailmanlaajuisen ilmiön

Bossa novan tunnetuin kappale on Garota de Ipanema eli ”Ipaneman tyttö”. Antônio Carlos Jobim sävelsi sen vuonna 1962, ja portugalinkieliset sanat kirjoitti Vinícius de Moraes; englanninkieliset sanat laati myöhemmin Norman Gimbel. Säveltäjän ja runoilijan inspiraationa oli nuori nainen, Helô Pinheiro, jonka he näkivät päivittäin kävelemässä muodikkaalle Ipaneman rannalle.

Toisin kuin usein luullaan, kappaleen maailmanvalloitus ei ajoitu 1950-luvulle. Kansainväliseen tietoisuuteen se nousi vasta vuonna 1964, kun yhdysvaltalainen saksofonisti Stan Getz ja João Gilberto levyttivät sen Getz/Gilberto-albumille. Englanninkielisen lauluosuuden esitti Astrud Gilberto, ja albumi voitti useita Grammy-palkintoja. Tämän jälkeen bossa nova oli kaikkien huulilla, ja etenkin amerikkalaiset jazzmuusikot saivat aikaan varsinaisen bossa nova -buumin esittämällä omia versioitaan kappaleista.

Bossa novan musiikilliset tunnuspiirteet

Bossa novan tunnistaa pehmeästä, synkopoidusta rytmistä, joka on johdettu sambasta mutta soitetaan hillitymmin ja tasaisemmin. Harmoniat on lainattu suurelta osin jazzista: laajennetut soinnut antavat musiikille rikkaan mutta leppoisan sävyn.

Sanoitukset käsittelevät tyypillisesti rakkautta, naisia, koti-ikävää, luontoa ja kaipausta. Yksi tyylin tärkeimmistä piirteistä on intiimi, lähes kuiskaava tunnelma, jossa keveys ja taustalla väreilevä haikeus kulkevat rinnakkain. Nämä elementit on tärkeää säilyttää, vaikka muuten musiikilla kokeiltaisiin ja kikkailtaisiin.

Soittimet ja kokoonpano

Bossa novan alkuperäisiin soittimiin kuuluvat nailonkielinen klassinen kitara, rummut ja muut lyömäsoittimet. Kitaraa soitetaan sormin, ei plektralla, mikä antaa soinnille pehmeän ja lämpimän sävyn.

Myös kokoonpanon koolla on merkitystä. Pienin kokoonpano on duo, jottei musiikin rakenteesta tule liian haurasta. Kokoonpano ei toisaalta saa kasvaa suuremmaksi kuin sinfoniaorkesteri, jotta tyylille ominaiset keveys, iloisuus ja taustalla kuuluva melankolisuus eivät katoa.

Bossa nova Suomessa

Suomessa bossa nova yleistyi varsinaisesti 1960-luvulla, jolloin myös suomalaiset artistit alkoivat levyttää sitä. Esimerkiksi Laila Kinnunen, Eino Grön ja Carola levyttivät bossa novaa, tosin suomalaiseen tyyliin sovitettuna — puhdasta bossa novaa nämä levytykset eivät aivan olleet.

Suomalaisille tutuiksi tulleita kappaleita ovat esimerkiksi Laila Kinnusen tulkinta Ipaneman tytöstä ja Epävireiset sydämet (suomalainen versio Jobimin ja Mendonçan kappaleesta Desafinado), Eino Grönin Pois suru jää sekä Carolan portugaliksi tulkitsema Água de beber.

Keskeiset bossa nova -muusikot

Bossa novan tärkeimpiä hahmoja ovat säveltäjä Antônio Carlos Jobim, laulaja-kitaristi João Gilberto ja runoilija Vinícius de Moraes, jotka yhdessä loivat tyylin perustan. Muita tunnettuja tekijöitä ovat Marcos Valle, Luiz Bonfá ja Baden Powell. Kansainvälisen suosion myötä tyyli levisi myös laulaja Astrud Gilberton ja yhtyeensä kanssa maailmaa kiertäneen Sérgio Mendesin kaltaisten artistien kautta.

Yleisiä väärinkäsityksiä bossa novasta

Bossa novaan liittyy muutama sitkeä harhaluulo, jotka kannattaa oikaista.

• Bossa nova ei ole sama asia kuin samba. Vaikka se perustuu samban rytmiin, bossa nova on hillitympää, rauhallisempaa ja harmonisesti jazzmaisempaa.
• Se ei ole pelkästään taustamusiikkia. Bossa nova mielletään joskus kevyäksi ”hissimusiikiksi”, mutta sen harmoniat ja rytmiikka ovat teknisesti vaativia.
• Tyyli ei syntynyt 1960-luvulla. Bossa nova kehittyi jo 1950-luvun lopulla; 1960-luku oli sen kansainvälisen läpimurron aikaa.
• Astrud Gilberto ei säveltänyt Ipaneman tyttöä. Hän lauloi kappaleen tunnetuimman englanninkielisen version, mutta sävellys on Jobimin ja sanat de Moraesin.

Kenelle bossa nova sopii?

Bossa nova sopii kuuntelijalle, joka pitää rauhallisesta, melodisesta ja tunnelmallisesta musiikista. Sen leppoisa rytmi ja pehmeät soinnut toimivat sekä keskittyneeseen kuunteluun että rennon illan taustalle. Tyyli on hyvä esimerkki siitä, mitä musiikki voi merkitä kuulijalleen.

Soittajalle tyyli tarjoaa kiinnostavan haasteen: nailonkielisen kitaran sormisoitto ja jazzista lainatut soinnut vaativat harjoittelua, mutta palkitsevat opettelemalla ainutlaatuisen soundin. Bossa nova voi toimia myös innoittajana sille, joka harkitsee soittoharrastuksen aloittamista ja haluaa tutustua brasilialaiseen musiikkikulttuuriin.

Usein kysytyt kysymykset (FAQ)

Mitä bossa nova tarkoittaa?

Bossa nova tarkoittaa portugaliksi suunnilleen ”uutta tyyliä” tai ”uutta aaltoa”. Sana nova merkitsee uutta ja bossa viittasi Rion 1950-luvun slangissa erityiseen tyylikkyyteen tai muodikkaaseen uutuuteen.

Milloin ja missä bossa nova syntyi?

Bossa nova syntyi Brasiliassa, Rio de Janeirossa, 1950-luvun lopulla. Tyylin ensimmäisenä levytyksenä pidetään yleensä João Gilberton vuonna 1958 levyttämää kappaletta Chega de Saudade.

Kuka sävelsi Ipaneman tytön?

Kappaleen sävelsi Antônio Carlos Jobim vuonna 1962, ja portugalinkieliset sanat kirjoitti Vinícius de Moraes. Kansainvälinen läpimurto tuli vuonna 1964 Stan Getzin ja João Gilberton Getz/Gilberto-albumilla, jolla Astrud Gilberto lauloi englanninkielisen version.

Mikä erottaa bossa novan sambasta ja jazzista?

Bossa nova lainaa samban rytmin mutta soittaa sen hillitymmin, ja harmoniansa se ottaa jazzista. Siinä missä jazz painottaa improvisaatiota, bossa novan ydin on tasaisessa poljennossa ja intiimissä tunnelmassa.

Mitä soittimia bossa novassa käytetään?

Keskeisin soitin on nailonkielinen klassinen kitara, jota soitetaan sormin. Lisäksi käytetään rumpuja ja muita lyömäsoittimia, usein myös pianoa ja saksofonia.